tiistai 26. tammikuuta 2016

Arkeani kipsatun jalan kanssa

Tämän viikon Pienen Linnun MakroTex-haasteen teemana on: mukavuusalueen ulkopuolella. Tämä postaus onkin hyvin teemaan sopiva. Uusille lukijoille tiedoksi, että aloitin sairasloman viettämisen juuri ennen vuoden vaihdetta, joka pättyy aikaisintaan vasta huhtikuun puolella. Menin tipahtamaan ratsastustunnilla hevosen selästä ja mursin sääriluuni vaikea-asteisesti. Olen pystynyt pitämään mielen yllättävän myönteisenä ja ottanut tämän kokemuksena; tekevälle sattuu. Olisi tässä voinut pahemminkin käydä; yleensä ratsastusonnettumuuksissa tullaan pää, niska ja selkä edellä, joiden vammat voivatkin olla sitten jo aivan eri luokkaa. Tulin vain valtavalla energialla jalka edellä maahan, toisen jalan ollessa jalustimessa, joten mihinkään muuhun ei sattunut. Loppuelämän riesa ja hidaste tästäkin todennäköisesti jää, mutta kyllä tästä vielä kävelemään opitaan uudelleen. :)

Todellakin yritän ottaa asioista ilon irti. Eipä tarvinut palella pakkasissa ja tänään kastua vesisateessa. Nyt pystyy jo aika hyvin istumaankin, ettei koipi lähde turpoamaan, joten voin vaikka askarrella. Liityin jopa Päijät-Hämeen Nukkekotiharrastajiin.


Mutta, ei se askartelukaan ihan niin helppoa ole.. Eipäs niitä ympäri askarteluhuonetta levitettyjä materiaaleja ihan noin vain saakkaan käyttöön. Molemmat kädet on kepeissä kiinni, niin miten sitä jotain laatikkoa rupeaa siirtämään toiselle puolelle huonetta. Täytyy ensin pyytää isäntää kasaamaan mulle läjä materiaalia ja niistä sitten syntyy mitä syntyy.. 



Tykkään leipoa ja pääsin jo leipomaankin piirakalle pohjan.
Mutta, piirakka olisi syntynyt isännän käsissä puolta nopeammin, eli tämän pohjan valmistamiseenkin tarvitsin paljon apua; antaisitko sitä, antaisitko tota.. no nyt on kädet ihan taikinassa ja nyt on kepitkin rasvassa... 
Herkullisen pohjan tein Tarun Taikakakkujen Rukiinen kanttarelli-pekonipiirakka ohjeella. Täytteeksi suolaiseen piirakkaan isäntä laittoi ainakin pekonia ja jonkin pakastevihannessekoituksen. Super maukasta tuosta kyllä tuli!


Eipä ole sohvalla tullut makoiltua juurikaan sen jälkeen, kun tähän taloon miltein neljä vuotta sitten muutettiin. Nyt saan levätä ja torkkua ja katsoa telkkaria ja leffoja! Selkäkään ei ole tullut kipeäksi, kun törsäsin ja ostin meille 7cm Tempur petauspatjan <3, Äiti osti mulle kahdet kollarit, joihin ompeli oikeaan lahkeeseen vetoketjun; sujahtavat päälle niin mukavasti <3.



Äiti kutoi myös minulle kolme paria villasukkia, joista parin toinen sukka on niin iso, että mahtuu kipsin päälle. <3 Villasukat on kerännyt kovasti ihastuksia hoitajilta, kun on tullut käytyä tuota jalkaa ja kipsiä näyttämässä terveyskeskuksessa.



Pitkän kipsisukan varressa on kiristisnauha. 

Vaikka olen nauttinut lepäämisestä ja on ollut kovia pakkasia, niin on ollut ihan mielettömän kauniita ilmoja, jotka olisi kovasti houkuttanut heppojen kansssa ulkoilemaan. Olin ennen vilukissa, mutta olen oppinut pukeutumaan ja oppinut nauttimaan lähes säästä, kuin säästä. 


Näkymä sohvalta, kun istuu; maalausta kaipaava lipputanko. Mutta, kun makaa sohvalla näkee nuo kauniit lumiset puun latvat.  Näin myös lauantaina sen komean taivaalla välähtävän tulipallon!


Eniten tässä olotilassa vetää mukavuus alueen ulkopuolelle se, etten todella pääse hevosten kanssa puuhaamaan ja joudun kateellisena vain tyytymään tuijottamaan ikkunan läpi, kun muut puuhaavat MUN kultamussukoitteni kanssa. Vaikka hevosen pitäminen tuntuu välillä työläältä ja järjettömältä touhulta, niin kaipaan jo kamalasti petkeleellä jäisten kakkapalleroiden irti hakkaamista kentältä...
Isännältä onneksi sujuu tallin päivittäisen rutiinin pyörittäminen ihan täyden kympin arvoisesti, eikä minun tarvitse sen tekemisiin puuttua. Hevoset saavat loistavaa hoitoa. <3 Se etten pääse mukaan hoitamaan hevosten nukuttamista, meinaa kyllä välillä saada kyyneleen vierähtämään poskelle. 
Jotta Tippa ei ihan metsittyisi, on siskoni ja kaverini käynyt sen kanssa touhuamassa. Vaikka on ihan hirveän tuntuista antaa hepo toisten huolehdittavaksi, olen näille kyllä super kiitollinen! Molemmilla on pitkä vankka kokemus hevosten parissa, joten kyllä Tirppani on hyvissä käsissä! 

Vaikka pakkanen lauhtui, on maa silti kylmä ja kun nyt sataa vettä, niin tiet vetää aivan jäisiksi. Haaveilen pääseväni Myyn kärrykyydissä ulkoilemaan, mutta taitaa siihen mennä vielä aikaa...


Laitetaanpas loppuun vielä kuukauden sääkuva, eli päivään jolloin ihanat aurinkoiset pakkaskelit päättyivät.

23.01.2016
-5°C. Tästä päivästä alkoi säiden lauhtuminen, niin että nyt mittari on jo plussan puolella ja vettä sataa. 22.01 mittari näytti vielä -28°C. Takana koko alkuvuoden mittainen pakkasjakso, jossa etelä-suomessakin keskimääräinen lämpötila oli  -18 astetta. Näin pitkä kylmä jakso on viimeksi ollut vuonna 87. Kylmimmillään pakkanen kävi lähemmäs kolmessa kymmenessä asteessa. 
23.01.2015
"Nyt ollaan saatu nauttia lumesta! Pakkanenkin on joinain päivinä käynyt ihan kunnon talvisissa lukemissa."

22.01.2014
"Lunta ja pakkasta -17°C! Voisi tuota lunta enemmänkin olla..".


Kohtaan nyt arjessa paljon hetkiä mukavuusalueen ulkopuolelta, olemalla paljon toisten tekemisten armoilla. En voi, en pääse, en pysty touhuamaan niin kuin normaalisti, mutta elämä hymyilee. Enhän mä kuitenkaan sairas ole, vaikka sairalomalla olenkin. On otettu niin pientä, kuin suurta verenkuvaa, sokeriarvoja ja sydänfilmiä ja perusterveeksi todettu. :D  
Käythän tästä katsomassa muiden postauksia aiheesta mukavuusalueen ulkopuolella.

Pieni Lintu - MakroTex challenge

25 kommenttia :

  1. Olen useita vusia sitten kokenut saman, jalka poikki ja kipsi. Siitä on selvitty ja muistot ja arvet jäljellä
    Hienoja kuvia. Piirakka oli varmasti hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leikkauksesta on jo mennyt kolme viikko ja tämä aika on mennyt todella nopeasti. 7-9 viikkoa pitäisi kuitenkin vielä kinkata täysin yhdellä jalla, jonka jälkeen selviää onko luustossa tapahtunut mitään vai joudunko uusinta leikkaukseen. Peukkuja vain pidettävä pystyssä. :) Kaksi pitkää leikkaushaavaa on todella siistejä, mutta ainakin avomurtumahaavasta jää upea kolo. :D Piirakka oli todella hyvää! ;)

      Poista
  2. Niin se vaan joskus käy, että joutuu tuollakin lailla mukavuusalueen ulkopuolelle. Onhan sinulla sisällä kuitenkin ainakin mustavalkoista seuraa. Nyt vain yrität kestää. Upea kuvasarja.

    T. Täysin arkista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Minua ja mustavalkoista hoitajaani ei vaan voi jättää kaksistaan. Kisu misumme saa sellaisia hepuleita et en pysy perässä. Se on ollut nyt vähän turhautunut, kun kelit eivät ole olleet suotuisia ulkoiluun ja hiirten metsästämiseen, joten on vähän energiaa kertynyt. :,D

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Ei uskoisi, miten vaikeaa ja uuvuttavaa on kepeillä kävely. Kauhee skarppi päällä koko ajan, ettei vedä nurin. Onneksi sisällä on sentään pitävät lattiapinnat, mt sit taas tällaisesssa vanhassa talossa on paljon ovia.. :D

      Poista
  4. Voi ei! Tekevälle sattuu, ja noin pitkään kipsissä vielä! Ilmeisesti olet vielä nuori, joten kyllä siitä jalka vielä tulee! Kun itsellä oli (vain) ranne paketissa, mies joutui auttamaan peseytymisessä ja pukeutumisessa. Hauskaa :)

    Hienosti olet jaksanut positiivisen asenteen säilyttää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kamala, jos pitäisi yksin pärjätä! Oikein kauhulla olen miettinyt vanhuksia, kuinka he pärjäävät itekseen murtumiensa kanssa! Kyllä tuo miunkin mies on minusta pitänyt hyvää huolta. <3 Lääkäri ei kauheasti vihreää valoa näyttänyt, mutta onhan tässä tosiaan keski-ikään vielä matkaa ja nuoruutta jäljellä, joten eiköhän se tästä. :)

      Poista
  5. Just puhuin isännälle susta, mikä teräsmimmi olet!! :D Aikamoista - ei voi kun toivoa, että ei osu omalle kohdalle. Mulla on toinen polvi leikattu ja olin silloin viis viikkoa kepeillä. Ja isäntä hoiti Jimin lenkitykset. Oli se jotenkin hassua antaa vastuu kokonaan itseltä pois. Onneksi heti kun jalka oli paremmassa kunnossa mentiin johonkin helppokulkuiseen metsään. Mä istuin tuolissa paikallani ja Jimi sai juosta metsässä ja itse koin ikäänkuin osallistuvani lenkkeilyyn! :D

    P.S. Mäkin näin sen tulipallon - aika makee!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii. :D Onneksi Myy on niin kultainen poni, että kunhan kelit tulevat kohdilleen, niin mäkin rupean lenkkeilemään. Isäntä saa opetella valjastamaan ponin. :P Isäntä just yrittää järkätä mulle tuollaisia pieniä hauskoja tekemisiä, että mäkin tuntisin osallistuvani arjen pyörittämiseen; kuten tuo leipominen, salaatin tekeminen, pyykkien viikkausta.. Sisällä, kun ei pysty pyörätuolilla liikkumaan, niin apuahan mä noissakain toiminnoissa tarvitsen, mutta saanpahan osallistua ja meillä on hauskaa. :,D
      Tulipallo näkyi meillä vihreäsävyisenä todella kirkkaana välähdeksenä. Ihan, kuin ilotulitusraketti olis välähtänyt aivan ikkunan takana.:D

      Poista
  6. Kolme kuukautta kuljin kyynärkeppien varassa suht terveenä -kyllä otti voimille, vaikka ei ollut juuri kipujakaan.
    Voimia sinulle tuon pitkän ajan kestämiseen ja parantumisia. Positiivinen puoli kannattaa pitää yllä - kyllä se siitä...kärry tavaroille, mitä voi työnnähtää edellään.
    Kun olin jalka kipsissä ja oli aivan pieni vauva ja päivät yksin tämän kanssa, olikin selviämistä, mutta lastenvaunut auttoivat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sullakin ollut kestämistä! Ei täs vanhassa torpassa mitään voi työnnellä (ahtaita ovia ja kynnyksiä), eikä pyörätuolilla rullailla, mutta kannan kassia ollalla. :D Yllättävän raskasta kävellä kepeillä ja kun ei tosiaan saa yhtään varata painoa toiselle (entiselle vahvemmalle) jalalle, mutta eiköhän ne voimat tästä rupee kehittymään. ;D

      Poista
  7. Otan osaa! Minulla oli koko syksy könttäsemistä keppien kanssa (ja nyt kuntoutusta). Jossakin vaiheessa se sarjojen katselu ja kirjojen lukeminen alkaa puuduttaa. Mutta onneksi se ei kestä kuin tuon hetken vain. Voimia paranemiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Kuhan ei uutta leikkausta tarvisisi, niin nopsaa tää aika menee. :)

      Poista
  8. Oi, voi! Kyllä näyttää tuskaiselta. Kipeä koipi kyllä haittaa elämää hurjasti. Kauniita nuo sinun korttisi, onneksi on jotakin puuhaa ja niin hyvän näköinen piirakka.

    Koita parantua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi jalassa ei ole juurikaan särkyjä ja itse murtuminenkaan ei sattunut, vaikka hurja olikin. Säryt taitaa alkaa vasta sitten, kun opettelen taas kävelemään. :P Ens viikolla pitäis alkaa nilkkaa jumppaamaan; ei mitään hajua miten sen muka saan liikkumaan, kun varpaatkin liikkuvat vielä hyvin vähän. :P

      Poista
  9. Kauniit valokuvat pihapiiristä sekä hevoshaasta!

    VastaaPoista
  10. Todellakin mukavuusalueen ulkopuolella, itse mursin nuoruudessani jalkani kesähelteillä. Talvi taitaa olla vielä haastavampi aika potea kipsiä... Kauniita kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, juu meillä olis ihana iso piha missä viettää aikaa ja ulkoilla. Jos olis kesä, torkkuisin riippukeinussa ja istuisin kasvimaalaatikoiden reunalla ja nyppisin rikkaruohoja.. Kovilla pakkasilla vilu tuli hetkessä, kun ei tuota jalkaa niin lämpöisesti saanut paketoitua ja nyt on piha ihan pääkallo kunnossa; aivan jäässä. Meen huomenna käymään terveyskeskuksessa, niin isännän on varmaan kuskattava mut pyörätuolissa pihan poikki autoon. Pihapolku kun on aivan jäässä. :P

      Poista
  11. Voi miten ikävä onnettomuus! Onneksi ei käynyt pahemmin tosiaan. Ihania todellakin nuo kipsivillasukat!

    VastaaPoista
  12. Arki sujuu keppienkin kanssa, mutta niin tuskastuttavan hidastahan kaikki on. Malta olla vaan ja nurmikon vihertäessä on sitten jalka pelikunnossa!

    VastaaPoista
  13. Tiedän sinun todella olevan nyt mukavuusrajan ulkopuolella. 4, 5 olin itse samassa tilanteessa, kaaduttuani pyörällä ja sääriluun yläosamurskana. Voimia sinulle ja pikaista paranemista.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...