torstai 28. kesäkuuta 2012

Ukkoskuurojen välissä..

Pääsin eilen töistä jo puoli yhden kieppeillä. Hain Linkosuonion leipomolta vanilijaviinerit (0,80€/kpl) ja huristelin autolla tyytyväisenä kotiin. Kotiin päästyäni taivas repesi ja ukkonen jyrisi. Kuvittelin saavani tehtyä pihahommia, kun kerrankin olisi ollut aikaa. Se niistä suunnitelmista. Sateen aina välillä tauottua riensin heppoja hoitelemaan ja kukkia keräilemään ja muuta en sitten saanutkaan tehtyä. Viinerit maistuivat sentään hirmuisen hyviltä!

Klo. 6.00 aamulla oli hyvin kaunista (ja uudet keittiön verhot)

Poni odottamassa valjastusta.

Työkaverilta saamani ihana maitokannu soveltuu myös maljakoksi.



lauantai 23. kesäkuuta 2012

heinätöitä ja variksen poikasia





Aamuinen pihan vieras..

Aamuinen pihan vieras.


Pinkkejä lupiineja ja vuohenputkia.

Kaksi kypsää mansikkaa maistoin jo omasta maasta.

Pellon ympäröivä ponin rallirata. Huissin mukava ponin kanssa "radalla" ajella!

Hyvää Juhannusta!


Muut osti verhoja, Tapio Liinoja.
Muut meni yli, Muhammad Ali.
Muut löi swingin, Vladimir Putin.
Muut otti taksin, John Lennon.
Muut valitsi kaidan tien, Lea Laveen.
Muut oli kasvot kameraan päin, Markus Selin.
Muut sai töitä, Teuvo Loman.
Muut oli outoja, Eppu Normaali.
Muut oli ankkoja, Riki Sorsa.
Muut halus Eevan, Kofi Annan.
Muut oli harakoita, Kaisa Varis.
Muut piti näpit kurissa, Pekka Kouri.
Muut kesti, Jerry Lewis.
Muut oli leppäkerttuja, Wilson Kirwa.
Muut osti hehkulampun, Tomas Ledin.
Juhannus oli valoisa, Vappu Pimiä .

Hyvää Juhannusta!


Juhannuspöperöt: savulohimotsarella-salaatti, grillikylkeä,
graavilohta, uusia perunoita ja maksapateeta.

Kiitos työkaverille ihanista jalkakylpy aineksista!


keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Raparperimehu


Tänään innostuin tekemään raparperimehua.

1l raparperejä
5 dl vettä
1 dl sokeria

Pilko kattilaan pestyt raparperit kuorineen ja kaada vesi joukkoon.
Anna kiehua miedolla lämmöllä noin puoli tuntia.
Siivilöi mehu ja kaada se takaisin kattilaan. Lisää sokeri ja kiehauta miedolla lämmöllä, kunnes sokeri on sulanut. Jäähdytä huoneenlämmössä ja tarjoa jääkaappikylmänä.
Mitä nuorempia ja punaisempia raparperit ovat, sitä nätimmän väristä mehusta tulee. Mitä vähemmän malttaa olla painelematta mehua siivilästä, sitä kirkkaampaa mehu on. 

tiistai 12. kesäkuuta 2012

"Haisuhanskat"

Meillä on molemmilla pihahommissa käytössä Grip merkkisiä työrukkasia, jotka olemme nimenneet "haisuhanskoiksi". Ihmisen nenään hanskat ovat hyvinkin hajuttomia, mutta hevoset ne saa ihan sekaisin. Ne kun ovat kädessä, saa hevoset karkoitettua karsinan tai tarhan peränurkkaan. Sekään ei vielä auta, että hanskat riisuu pois, vaan pitää ihan käydä kädet saippualla pesemässä, niin hepoista saa taas kavereita. Minkään muun merkkisten hanskojen kanssa, emme ole tällaiseen kohdanneet.


Halonpinoajan taukopaikka.
Riippukeinussa saa otettua hyvät päiväunet!



sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Muutama heppavideo..

Hepat meillä toista päivää (Vappuna 2012):

Tinppa ja punainen pallo:

Sunnuntain herkkuja

Tänään laitettiin ruoka ulkosalla. Jauhellihapaellaa höystettynä kukkavihanneksilla ja oman maan pavuilla (pakastimesta). Salaatin lehdetkin ovat jo omasta maasta. Koko päivän ollut poutaa, mutta tietenkin syönnin ajan veti pilviseksi ja ripautti muutaman vesipisaran. Jälkiruuaksi kahvit ja miehen tekemät korvapuustit, nami nam. Korvapuustien ohje on joskus otettu Maaseudun tulevaisuus lehdestä; hyvä resepti!


lauantai 9. kesäkuuta 2012

Tästä se alkaa...

Nyt mä sen vihdoin keksin..., eli nimen tälle blogille!  Markanpilkkujen oikeampi nimitys on papurikko täplät ja niillä tarkoitetaan tummemmista tai vaaleammista karvoista koostuvia ympyröitä hevosessa. Vanhan uskomuksen mukaan hevonen, jolta löytyy markanpilkkuja karvoituksesta on terve ja hyvinvoiva. Näitähän meidän molemmista otuksista on alkanut talvikarvan alta löytymään, joten toivottavasti tuossa vanhassa uskomuksessa olisi edes hitusen perää.. ;) En ajatellut kuitenkaan rajata tätä blogia pelkkiin heppajuttuihin, vaan rustailla juttuja vähän mistä milloinkin.

Hevosten kotiutuminen

Hepat ovat asustaneet meillä nyt kuutisen viikkoa. Kovin ovat otukset meitä työllistäneet ja ei ole pahemmin lampaita tarvinnut iltaisin laskeskella unen saamiseksi, mutta kyllä niistä on ollut valtavasti iloa!
Aloitimme viime syksynä, ennen lumien tuloa, vanhan navetan kunnostamisen talliksi. Kevään hidas tuleminen jarrutti tallin tekoa, joten karsinat saimme juuri hilkulla tehtyä ennen hevosten meille muuttoa. Eli vieläkin on loput tallista kunnostusta vailla. Tällä hetkellä tallin päätyyn on muodostumassa  hiekkapohjainen tarha/pikkukenttä ja kun se valmistuu, voi talliurakka jatkua. Tallin ja tarhan teosta voin postailla kuvien kera myöhemmin vähän enemmänkin. Aikaa on myös kulunut kaupoissa juoksemiseen, kun hepoille on pitänyt ostella kaikki tarvittavat varusteet, tallitarvikkeet, rakennusmateriaaleja... Palatakseni takaisin hevosiin, niin ne kyllä tuntuvat hyvin sopeutuneen uuteen kotiinsa ja toisiinsa. Mikä parasta; meidän hepat on aamu-unisia! Saan hyvällä omatunnolla nukkua viikonloppuisin hieman pidempää. Arkiaamuina annan aamuheinät karsinoihin ennen töihin lähtöä ja mies laittaa hepat syömisten jälkeen pihalle. Välillä, kun joudun menemään jo kuudelta talliin hepat on ihan väsyneitä ja kärttyisiä. Kahdekan-yhdeksän välillä annetut aamuheint maittavat kaikista leppoisammin ja koko päivä on tyynempi.

Pikku Myy on selkeä kaksikon pomo, oikea Äijä ja nimi kuvaa hyvin luonnetta. Poni on kyllä olemuksellaan täysin hurmannut meidät. Alkuun teimme sen kanssa taluttaen lenkkejä ja tulimme todenneeksi, että se on sangen peloton otus; ei edes isot rekat tai vieressä huutava trimmeli hetkauta. Isäni teki hienot kärryt, joita olemme nyt viikon verran päässyt testailemaan. Poni on oikea ralliponi ja tuntuu pitävän ajolenkeistä. Joskus täytyy ottaa kello mukaan ja katsastaa millaista aikaa se juoksee. Kilpailuviettiäkin tuntuisi löytyvän. Avopuoliso on ollut lenkeillämme mukana omalla pyörällä ajaen ja poni tunntuisi kovasti haluavan kisata sitä vastaan. Ei siis ollenkaan laiskanpulskeaa tyyppiä. Kerran on ollut Myyllä ratsastajakin selässä ja senkin kanssa käytös oli asiallista. Paanasen Ismo kävi kaviot katsomassa ja nappasi niistä palaset pois ja eläinlääkäri-Liisa kävi antamassa piikin. Harminamme on ollut lentävät hyönteiset, jotka saavat ponin pinnan kiristymään. Etenkin harja ja häntä on koetuksella. Flystar karkotteesta ei ainakaan tunnu olevan mitään apua. Olon helpottamiseksi ollaan hepat otettu ajoissa sisälle (tulevat hyvin mielellään) ja olen häntään ja harjaan pursottanut Pharma Summer Relief:iä.



Tuntuu, että Tippa olisi kasvanut kuuden viikon aikana rutkasti. Sen kanssa ollaan lähinnä käyty talutuslenkeillä ja jonkin verran olen liinassa juoksuttanut. Sen mielentila vaihtelee hirmuisesti, joten työskentely on ollut sen mukaista. On päiviä, kun se on superlutuinen ja käyttäytyy täyden kympin arvoisesti ja sen kanssa voi puuhata vaikka mitä. Mutta välillä on niitäkin päiviä, kun pienkin tuulenvire tuntuu nostavan hepon ilmaa. Ei se mikään paha ole; se on lapsi. Hoitaessa leppoisa ja kavioiden putsaamisetkin jo sujuvat rutiinilla. Tipalle käytiin hakemassa Asikkalasta kärryt, mutta silat saadaan vasta ennen juhannusta (ovat maahantuojalta loppuneet). Niitä jo kovasti kaipaan, niin pääsis ohjasajamistakin harjoittelemaan. Siihen mennessä saadaan kyllä varmaankin niitettyä toisen pellon ympärille ajolenkkikin. Tipan karva on ihan mielettömän hyvässä kunnossa. Se on suorastaan hohtavan kiiltävää (Hiven oy:n kivennäisrehu näyttäisi olevan hyvä rehu Tipsukalle). Tosin jouhia on Tippakin hieman hinkkaillut.



Mä söin aamuheinät. Olisin valmis pihalle.

Ketä meillä asustaa?

Taloudessamme asustaa minun ja avomieheni lisäksi huhtikuun 2012 viimeisenä päivänä muuttaneet nelijalkaiset Aarteen Tippa ja Aarteen Pikku myy.

tamma AARTEEN TIPPA 
"Tippa, Tipsukka, Tinppa"
s. 28.6.2010
suomenhevonen 



"Myy, Poni"
s. 17.5.2007
shetlanninponi


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...